LAHJOITA
Kuva: Palloliitto, Jyri Sulander
Maailman suosituin urheilulaji jalkapallo on myös yksi eniten tutkituista ja analysoiduista lajeista. Millaista dataa jalkapallosta kerätään Suomessa ja muualla maailmassa? Entä miten tietoa hyödynnetään valmennuksen välineenä? Selvitimme tätä Suomen Palloliiton asiantuntijoilta.
Suomen Palloliiton tutkimus- ja kehitysjohtaja Ville-Pekka Inkilä vahvistaa, että jalkapallodataa kerätään paljon sekä Suomessa että kansainvälisesti.
– Yksi isoimmista ja merkittävimmistä datalähteistä on itse peli. Peleistä kerätään tietoa kahdella tasolla: joukkue- ja pelaajatasolla. Joukkuetason data sisältää videoita ja videoleikkeitä maaleista ja muista pelitapahtumista. Kyseinen data on hyvin joukkuesidonnaista ja sitä on lähes mahdoton vertailla muihin joukkueisiin, seuroihin tai maihin.
– Sitten on niin kutsuttua ottelutapahtumadataa, joka pystytään sitomaan yksittäiseen pelaajaan. Tällaisia tapahtumia ovat mm. syötöt, laukaukset, taklaukset, pallonriistot, kuljetukset, keskitykset, pääpelitilanteet tai kamppailutilanteet. Data syntyy niin, että joku seuraa ottelua paikan päällä tai videon välityksellä ja koodaa tapahtumat tietojärjestelmään.
– Työn tuloksena syntyy usean tuhannen tapahtuman ottelukohtainen aikajana, johon voidaan sijoittaa kunkin pelaajan pallon lähellä tapahtuvat tekemiset pelissä. Tiedon perusteella saadaan selville esimerkiksi, kuinka monta kertaa pelaaja laukoo tai syöttää ja mikä oli syöttötarkkuus. Datan pohjalta voidaan laskea myös joukkuekohtainen pallon hallintaosuus. Otteluiden tapahtumadata muodostaa pohjan otteluiden määrälliselle analyysille, Inkilä selvittää.
Maaliodottama tilastollisena muuttujana
Mitä sitten ottelutapahtumadatasta voidaan päätellä?
– Sekä maa- että seurajoukkueissa puhutaan nykyään paljon maaliodottamasta. Sillä tarkoitetaan yksinkertaistetusti sitä, miten laadukkaita maalintekoyrityksiä ottelussa on luotu. Etäisyys maalista tai maalista näkyvä kulma ovat yksinkertaisia taustamuuttujia, joiden avulla voidaan tilastollisesti arviota sitä todennäköisyyttä, että maalintekoyritys päätyy maaliin.
Palloliitto on kehittänyt mallin, jonka avulla se saa kerättyä laukaukset ja maalintekoyritykset digitaaliseen Live-ottelupöytäkirjaan.
– Tarjoamme seurajoukkueiden käyttöön tätä järjestelmää. Se auttaa valmentajia näkemään, miten paljon maalintekoyrityksiä tulee, miten laadukkaita ne ovat ja miten lähellä ne ovat toteutuneita maaleja.
Inkilä korostaa, että maaliodottama on jalkapallossa yleistynyt muuttuja, jonka vertailu on luontevaa.
– Se mahdollistaa suhteellisen järkevän vertailun joukkueiden ja pelaajien suorituskyvyn kehittymisestä esimerkiksi nuorten ja aikuisten maajoukkueissa tai seurajoukkueissa.
Kuva: Palloliitto, Jyri Sulander
Pelaajan liikkumiseen ja fysiologiaan liittyvä data
Otteluista kertyvän datan lisäksi jalkapallossa kerätään yhä enemmän dataa myös harjoittelusta sekä pelaajien liikkumisesta ja fysiologisesta tilasta.
– GPS- ja sykeanturimittareiden avustuksella mitataan liikettä, matkaa, nopeutta ja sykettä pelaajakohtaisesti. Tällaisen datan isoin arvo syntyy, kun mittareita käytetään systemaattisesti pitkällä aikavälillä. Silloin pystytään vertailemaan sitä, miten urheilijoiden kokonaiskuorma kehittyy ajan myötä ja mikä on urheilijan fysiologinen vaste harjoittelulle ja pelaamiselle, Inkilä avaa.
– Datan avulla voidaan hallita työkuormaa lyhyemmälläkin aikajänteellä, jolloin voidaan estää pelaajien altistuminen loukkaantumis- tai sairastumisriskeille. Pelaajadata on tärkeä työkalu valmentajalle, mutta data itsessään ei kerro, mitä täytyy tehdä, vaan valmentajalla pitää olla jokin ajatus siitä, miten urheilijan harjoittelua rakennetaan. Olemassa olevan datan pohjalta pyritään luomaan konkreettisia toimintamalleja, jotta data ei jäisi vain katselun ja toteamisen tasolle.
Seurantalaitteiden lisäksi pelaajilta kerätään hyvinvointiin ja palautumiseen liittyvää dataa pelaajien itsensä raportoimana.
– Käytämme standardilomakkeita ja lyhyitä kyselyitä, joissa pelaajat raportoivat esimerkiksi, kuinka rasittavaksi he ovat kokeneet juuri pelatun ottelun tai harjoituksen. Maajoukkueissa on myös aamukyselyitä unen laadusta, lihasarkuudesta, mielialasta ja stressistä. Huipputasolla näitä asioita seurataan ihan päivittäin.
Täydentävää tietoa on mahdollista hakea erilaisilla ominaisuustesteillä.
– Esimerkiksi hapenottokykyä voidaan mitata suoraan juoksumatolla, nopeus- ja voimaominaisuuksia sekä räjähtävää voimantuottoa. Ominaisuustestit täydentävät jaksottaista, säännöllisesti päivittyvää kuvaa pelaajan suorituskapasiteetin kokonaistilasta.
Inkilä muistuttaa, että jalkapallossa pelaajien fysiologiset profiilit vaihtelevat paljon enemmän kuin esimerkiksi kestävyysurheilussa, mikä tekee tietojen tulkinnasta monimutkaisempaa.
– Pelaajien yksilölliset poikkeavuudet, eroavuudet ja tarpeet saattavat olla todella merkittäviä. Kun joukkueessa on 20 pelaajaa, haasteeksi nousee, miten valmentajan aika riittää pureutumaan kaikkien pelaajien yksilöllisiin tarpeisiin.
Kuva: Palloliitto, Jyri Sulander
Tilastotietoa Suomen kansainvälisistä otteluista
Kun järjestelmien tuottama data on yhteismitallista, voi siitä etsiä eroavuuksia eri maiden välillä.
– Joka vuosi järjestetään kansainvälisiä jalkapalloturnauksia, joihin Suomen parhaiten menestyneet jalkapalloseurat pääsevät mukaan. Kun olemme seuranneet akatemiajoukkueiden ja nuorten maajoukkueiden otteluita esimerkiksi tanskalaisia, hollantilaisia tai irlantilaisia joukkueita vastaan, otteludatasta löytyy selkeitä eroja: Suomen joukkueissa lauotaan maaleja kohti huomattavasti vähemmän kuin vastustajan joukkueissa.
– Toinen selkeä ero liittyy liikkeen määrään. Esimerkiksi 12–13-vuotiaiden 11 vastaan 11 -peleissä ottelun kokonaiskesto on 40 minuuttia. Sinä aikana vastustajan joukkue saattaa juosta jopa muutama tuhat metriä enemmän kuin suomalaisjoukkue. Liikkeen määrä ja intensiteetti eivät Suomen joukkueissa missään ikäryhmissä nouse samalle tasolle kuin kansainvälisillä vastustajilla, Inkilä tiivistää.
Pikkuhuuhkajien päävalmentaja Mika Lehkosuon havainnot kentältä tukevat tilastotietoja
Mika Lehkosuo on tehnyt pitkän uran jalkapallon parissa – ensin pelaajana ja vuodesta 2004 alkaen valmentajana. Ennen siirtymistään Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajaksi vuoden alussa Lehkosuo työskenteli päävalmentajana ja valmentajien kehittäjänä Norjan Kongsvinger IL -seurassa.
Valmentajakokemukset Suomessa ja Norjassa ovat olleet erilaisia, mutta näkemänsä perusteella Lehkosuo arvioi maiden jalkapallovalmennuksessa olevan tiettyjä eroavuuksia.
– Karkeasti heitettynä suomalainen valmennus on mielestäni suunnitelmallisempaa ja taktisesti valmistautuneempaa. Norjassa taas valmennuksen ydin on enemmänkin siinä, mitä kentällä tapahtuu sekä harjoituksissa että peleissä. Harjoituksiin mennään yhtä isolla latauksella kuin otteluihin.
Erilainen kulttuuri heijastuu Lehkosuon mielestä pelin luonteeseen.
– Norjassa korostuu pelin intensiivisyys. Siinä on enemmän kamppailua, kun taas Suomessa pelit ovat siistimpiä, taktisempia ja samalla hitaampia.
Lehkosuon kokemus Suomen ja Norjan pelikentiltä tukee otteludatasta löytyvää faktaa: liikkeen määrä on vähäisempää Suomen joukkueissa.
Tavoitteena 20 tuntia liikuntaa viikossa
Sekä Lehkosuo että Inkilä pitävät ilmiötä huolestuttavana.
Inkilä kertookin, että Palloliitto aikoo selvittää, kuinka paljon alle 15-vuotiaat seuratoiminnassa mukana olevat nuoret liikkuvat ja harjoittelevat kokonaismäärällisesti viikossa.
– Jos liikuntamäärä jää alle 20 tuntiin viikossa, on vaikea saada pohjakapasiteettia mihin tahansa lajiin.
Lehkosuo vertaa tilannetta Norjaan ja nostaa esiin koulujärjestelmän sekä jalkapallon junioritoimintaa ohjaavan seurojen laatujärjestelmän.
– Norjassa pienenkin paikkakunnan yläasteella ja lukiossa lukujärjestykseen saadaan mahtumaan 2 tuntia urheilua joka päivä. Lajiliiton puolelta rakennettu 5-tasoinen laatujärjestelmä puolestaan takaa, että nuorten valmennus on tasoltaan erittäin laadukasta, Lehkosuo sanoo.
Inkilä kertoo, että Tanskassa ja Hollannissa seurat tekevät hyvin tiivistä yhteistyötä yläkoulujen kanssa ja varmistavat, että nuorilla on mahdollisuus riittävään määrään ohjattua harjoittelua.
Miten asian voisi ratkaista Suomessa?
– Tähän tarvitaan seurojen lisäksi sekä kodin että koulun panosta. Vanhemmat voivat vaikuttaa siihen, miten paljon perheet käyttävät vapaa-aikaa yhdessä liikkumiseen. Koulu puolestaan ratkaisee sen, miten paljon koulupäivän aikana voi urheilla. Koulun, kodin ja seuran yhteistyöllä asia on ratkaistavissa, Inkilä toteaa.
Tietoevry kehittää Olympiakomitean kanssa 360 Training -sovellusta osana Huippu-urheilun palvelualustaa. Sovelluksen avulla urheilijoiden suorituskykydatan seuranta voidaan tuoda valmennustiimin käyttöön osaksi joukkueen arkea. Jos olet kiinnostunut, ota yhteys Juha Saapunkiin Olympiakomiteasta tai Teemu Ekolaan Tietoevryltä.
